sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Villaviltti kangaspuilla


Opiston alussa halusimme kumpikin alkaa tekemään villavilttiä, mutta vain yhdet puut oli varattu viltin tekemiseen. Siksi viltit ovatkin valmiita vasta nyt, mutta esimerkiksi loimen tekeminen ja suunnittelu oli hyvin yhteinen projekti.


Tästä se lähti, eli suunnittelusta. Aluksi teimme pari lankakokeilua, eli millaiset värit sopivat yhteen ja mietimme millaisella teknikalla viltin kutoisimme. Sitten oli vuorossa tarvittavan langa määrän laskeminen ja lopullisten kuvioitten selvittäminen. Selvisimme kuitenkin siitäkin.
 Sitten oli vuorossa loimilangan laitto luomapuille. Kumpikin oppi kätevästi tekniikan ja työ oli ihan mukavaa, vaikkakin hiukan pitkäveteistä ja sormia kuluttavaa.
Välillä tuli mutkiakin matkaan, kun kaikki välineet eivät meinanneet pysyä ehjänä, mutta tarpeeksi kun maalarinteippiä laittoi, niin eipä se matkaa kauan hidastellut. 
Sen jälkeen loimen laitto puille, mikä sujui yllättävän ongelmitta muutamaa pikku muuttujaa lukuunottamatta. 
Ja seuraavaksi oli ehkä kaikista rasittavin työvaihe, eli niisiminen. Tuotti aina hiukan ongelmia metsästää oikea niisin, kun oli neljä niisinvartta, mutta jäimme henkiin kertomaan kokemuksesta.

Niisimisen jälkeen eikun langat kiinni pirtaan ja alkusolmut. Ensimmäisenä vuorossa oli Maritan viltti. Viltin tekeminen oli alussa aika haastavaa, koska piti oppia millä tiheydellä työ tehdään ja tekniikkakin oli aivan uusi. Kun oli oppiniut tyylin työ sujui aika nopeasti ja helposti lukuunottamatta pieniä huolimattomuusvirheitä. 
Siinä välissä minulla, eli Kaisalla oli vielä aikaa suunitella lopullinen kuvio, mikä oli hiukan arvailun varassa, sillä aioin käyttää kuviossa vielä vihreääkin valkean ja harmaan lisäksi. Olin hiukan epävarma siitä, sopisivatko värit yhteen, mutta olin päättänyt että jos pidin väreistä erikseen niin sitten ne saisivat näyttää hyviltä vielä yhdessäkin. Kun Maritan viltti oli valmis, minä nappasin työn itselleni ja tein viltin melko nopeasti valmiiksi, koska kuvio oli alkua lukuunottamatta aika helppo oppia. Virheitäkin tietysti tuli, mutta ei niille näin jälkeenpäin enää voi mitään.

Lopuksi työt leikattiin pois kangaspuilta, tehtiin hapsut, punnittiin työt ja höyrytettiin muotoonsa. Prosessi oli todella opettavainen ja mukava. 

Tässä vielä kuva Maritan valmiista viltistä.

Tekijät: Marita ja Kaisa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti