Huppari

Jokainen tarvitsee vaatekaappiinsa edes yhden rennon collegepaidan, mulla ei ollu yhtään, jota käyttää ihmisten ilmoilla. Siitä lähti inspiraatio tehdä tämä huppari. Painotekstin etsin netistä, ja monien eri vaihtoehtojen jälkeen päädyin Nalle Puhin nerokkuuteen. Tehtiin seula, joka valotettiin ja lopuksi painettiin. Itse hupparin kaavat otin Ottobren 5/2014 lehdestä, alkuperäinen huppari oli vetoketjullinem ja ilman etutaskua, mutta ne oli suhteellisen helppo muuttaa. Taskun kaavan tein jonkun toisen hupparin taskun kaavasta, vähän suurentamalla sitä.  Opin ennen kaikkea käyttämään tasosaumuria ja sitä, ettei kaiken tarvitse olla täydellistä onnistuakseen. 

~ Venla Klasila

Vetoketjuhuppari

 

Idea lähti liikkeelle siten, että ajattelin tehdä joko collegehousut tai hupparin. Kankaat hankin Rovaniemeltä, Eurokankaasta.

 

                 Kaavat otin Ottobre -lehdestä 5/2014. Piirsin kaavat ja leikkasin irti kaavapaperista.

 Kiinnitin hupparin etu,-takakappaleen,-hihan,-hihasuukappaleen ja hupun kankaaseen. Aluksi aioin tehdä  taskut, mutta sitten jätin ne tekemättä.

                                Helppoa oli ommella saumat suoraompeleella ja huolitella saumurilla.

 

Vaikein osuus oli vetoketjussa. Käytin vetoketjun kiinnittämiseen  vetoketjupaininjalkaa.

 

Hupussa opin sirkkarenkaiden laittamisen, tukikankaiden merkityksen ja käänteen ompelemisen kaksoisneulalla.
 

 
 
 

 

Valmis työ

 

 

Leena Erola

Painantatyynyt

Halusimme testata painantaa. Teimme molemmat kaksi tyynyä, joihin painoimme eri tekniikoilla kuvioita.

Ensimmäisen tyynyn Tuulia painoi sormella ja toisen perunalla. Ensimmäisessä tyynyssään Elli kokeili joka rivillä uutta työvälinettä (nuppineulan pää, peruna, finnfoam jne.) ja toisen ensin teippaamalla maalarinteipillä ja sitten töpöttelemällä sanomalehdellä.

 Ellin perunaleimasimet

 

 

Tuulian sormenpäällä painettu tyynynpäällinen

Valmiit työt pääsivät heti käyttöön

Vauvan mekko

Halusin tehdä kummilapselle lahjaksi itse jotain joten päätin tehdä pikkuisen mekon. Opettaja näytti nätin kankaan ja auttoi piirtämään kaavat ja siitä sitten parissa tunnissa ompelin mekon valmiiksi. Koristelin mekon parilla punaisella napilla. Kangas oli ostettu Ainolan verkkokaupasta. Olen itse ihan tyytyväinen työhön ja yllättynyt miten nopea työ se oli.

 

Kangaskassi -ohje

1. Painaminen
Mustalle kankaalle peittävän valkoisen painovärin painaminen seulalla. Jälkeenpäin pieni korjaus tuputtamalla, tarkoitus oli saada pientä läpikuultoa väristä.

2. Kantohihnojen ompelu.

Kantohihnojen taitto nelinkerroin ja silitys. Molempien reunojen ompelu suoralla tikkausompeleella. (piston pituus 3.5, leveys 0)

3. Sivusaumat ja huolittelu.
Ompele kassiin kaksitaitteinen päärme lyhyisiin reunoihin. (Päärmeen sisävara 1cm, ulkovara 2cm). Ompele kassin sivusaumat suoralla ompeleella. (piston pituus 3, leveys 0). Huolittele reunat saumurilla. Sivusaumojen viimeistelyyn apuommel.

4. Kantohihnojen kiinnitys.
Taita hihnojen päät n. 2cm. Kiinnitä suoralla ompeleella kassin ulkopuolelle yläreunaan.

5. Kuviointi.
Piirrä haluamasi kuvio mustalla tekstiilitussilla painetun värialueen päälle.

-Sofia Takarautio-

Villaviltti kangaspuilla

Opiston alussa halusimme kumpikin alkaa tekemään villavilttiä, mutta vain yhdet puut oli varattu viltin tekemiseen. Siksi viltit ovatkin valmiita vasta nyt, mutta esimerkiksi loimen tekeminen ja suunnittelu oli hyvin yhteinen projekti.

Tästä se lähti, eli suunnittelusta. Aluksi teimme pari lankakokeilua, eli millaiset värit sopivat yhteen ja mietimme millaisella teknikalla viltin kutoisimme. Sitten oli vuorossa tarvittavan langa määrän laskeminen ja lopullisten kuvioitten selvittäminen. Selvisimme kuitenkin siitäkin.

 Sitten oli vuorossa loimilangan laitto luomapuille. Kumpikin oppi kätevästi tekniikan ja työ oli ihan mukavaa, vaikkakin hiukan pitkäveteistä ja sormia kuluttavaa.

Välillä tuli mutkiakin matkaan, kun kaikki välineet eivät meinanneet pysyä ehjänä, mutta tarpeeksi kun maalarinteippiä laittoi, niin eipä se matkaa kauan hidastellut. 

Sen jälkeen loimen laitto puille, mikä sujui yllättävän ongelmitta muutamaa pikku muuttujaa lukuunottamatta. 

Ja seuraavaksi oli ehkä kaikista rasittavin työvaihe, eli niisiminen. Tuotti aina hiukan ongelmia metsästää oikea niisin, kun oli neljä niisinvartta, mutta jäimme henkiin kertomaan kokemuksesta.

Niisimisen jälkeen eikun langat kiinni pirtaan ja alkusolmut. Ensimmäisenä vuorossa oli Maritan viltti. Viltin tekeminen oli alussa aika haastavaa, koska piti oppia millä tiheydellä työ tehdään ja tekniikkakin oli aivan uusi. Kun oli oppiniut tyylin työ sujui aika nopeasti ja helposti lukuunottamatta pieniä huolimattomuusvirheitä. 

Siinä välissä minulla, eli Kaisalla oli vielä aikaa suunitella lopullinen kuvio, mikä oli hiukan arvailun varassa, sillä aioin käyttää kuviossa vielä vihreääkin valkean ja harmaan lisäksi. Olin hiukan epävarma siitä, sopisivatko värit yhteen, mutta olin päättänyt että jos pidin väreistä erikseen niin sitten ne saisivat näyttää hyviltä vielä yhdessäkin. Kun Maritan viltti oli valmis, minä nappasin työn itselleni ja tein viltin melko nopeasti valmiiksi, koska kuvio oli alkua lukuunottamatta aika helppo oppia. Virheitäkin tietysti tuli, mutta ei niille näin jälkeenpäin enää voi mitään.

Lopuksi työt leikattiin pois kangaspuilta, tehtiin hapsut, punnittiin työt ja höyrytettiin muotoonsa. Prosessi oli todella opettavainen ja mukava. 

Tässä vielä kuva Maritan valmiista viltistä.

Tekijät: Marita ja Kaisa

Päre -joustofroteemekko

Aloin ompelemaan lapselle tämmöistä leveähelmaista mekkoa. Tekeminen oli mieluisaa ja melko yksinkertaista.  Käytin tekemisessä saumuria ja tasosaumuria, jota käytinkin ensimmäistä kertaa. Kaavan otin Ottobre lehdestä syksy 4/2012. Kaavaa on muokattu mekoksi. Kankaana käytin joustofroteeta.

-Tuulia